Matka

Lauantaiaamuna matkaan lähdettiin ja Forcitille asti päästiin. Ensimmäinen pysähdys. Oliko liput tulostettu? No eipä tietenkään. Isäntä niitä sitten matkalla lähti työpostistaan tulostamaan. Onneksi tullessaan takaisin autoon matkatoveri-istäntä vielä tarkisti että oikeat paperit tuli printattua. No juu! Eipä tietenkään. Siinä ne sitten molemmat hirvinä loikki metsän läpi niitä uudestaan tulostamaan.
Saatiin liput ja saatiin myös hampurilaiset matkalla kentälle, viimeiset roskaruoat kahteen viikkoon, vannoimme!
Kentällä saa hyvää olutta. Ja kahvia. Tosi hyvään hintaan. Sillä hinnalla jo kahvilan perustaisi. Mutta onneksi emme olleet sillä hetkellä köyhiä emmekä kipeitä, vain janoisia ja matkakuumeisia!
Lento Krabille kesti 10 tuntia ja rapiat päälle, siihen päälle vielä automatka ja kaksi lauttamatkaa, jotka tosin lyhyenläntiä.
Mutta.
Tämän pitkän ja vaivalloisen (eikä edes niin vaivalloinen ollut) matkan palkintona pääsimme Paratiisiin. Koh Lantalle. Ja vielä aikaisin aamulla, joten väsymyksen painaessa silmäluomia oltuamme nukkumatta melkein vuorokauden (kuka nukkui, kuka ei, mutta ei ainakaan montaa tuntia) pieni piristyksen ruiske väkisinkin sai sydämen sykähtämään taas kerran tälle rauhallisuudelle ja kauneudella ja ennenkaikkea ihanalle lämmölle jota ilma ja ihmiset täällä ympärilleen loivat. Sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, pieni tuulenvire vilvoitti kasvoja, kylmä olut kurkkua ja ihana, upea maisema sielua.
LOMA!