Enkä pelkää ollenkaan...
Monalla on viha-rakkaussuhde eläimiin, kaikkiin eliöihin, jotka ovat koppakuoriaista suurempia. Ja mitä lähemmäksi tulevat sitä viileämmäksi tuo suhde muuttuu, suorastaan pelonsekaiseksi vihaksi. Ja käärmeitä suorastaan rakastaa, kunhan vaan pysyvät kaukana, tositosi kaukana, mieluiten jossain toisessa maassa!
Ja kaikki eläimet rakastavat Monaa. Eilenkin sattui hauska esimerkki tästä molemminpuolisesta rakkaudesta. Mona oli uimassa kun kaksi koiraa juoksenteli rannalla ja toinen toistaan härnäten leikkivät kuumalla rantahietikolla jo kaukana menossa kun yhtäkkiä toinen niistä kääntyi yllättäen ja juosta vilisti kohti Monaa joka rantavedessä kalpeana ja pelonsekaisen viharakkaussuhteen kääntyessä vihasuhteeksi yritti tyynenä pysyä. Onneksi miehensä oli mukana muuten olisimme nähneet maailmanmestaruussarjaan kuuluvan pikasprintteriuimanäytöksen. Mikä sinänsä olisi kyllä ollut mielenkiintoista!
Mutta tuossa kuvassa Mona siis tarkastelee käärmetilannetta saarella. Sillä. Juuri tuossa samaisessa puussa JOKU, JOSKUS on nähnyt vihreän käärmeen. Tuskin myrkyllisen tai kuristajakäärmeen. Mutta käärmeen kuitenkin.
Nyt viikon täällä olleena emme ole nähneet sitä vihreätä, emmekä mitään muutakaan käärmeennäköistä luikertelijaa. Joten rauhallista on ollut. Käärmerintamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti