Siellä se sitten köllötteli, aamuvarhaisella. Kukkapuskan juurella. Käärme. Mikä lie, ruskeanharmaa, väittivät ne jotka sitä kurkkimassa kävivät. Itse en käärmeenluikeroista välitä, niitä ihmetellä, niitä nähdä. Joten jätin asian muiden huoleksi. Olimme mahantäyttömatkalla joten kameraa, puhelinta ei ollut mukana, jotta olisimme saaneet kuvaa siitä piileskelijästä. Hotellialueelle kuitenkin oli eksynyt. Ja täytyy sanoa että aikamoista vipinää se pieni veijari sai aikaiseksi naisväessä. Toinen seisoi ja se toinen Hamonen roikkui toisen kaulassa kalpeana ja jalkojaan nosteli ja hiljaa huusi, ei muuta uskaltanut.
Mutta poissa oli kun takaisin tulimme, muutaman ylimääräisen silmäyksen kyllä pusikoihin teimme visusti keskikäytävää kulkien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti