Keskiviikkona sitten pakkauduimme autoon ja isäntä jakoi liput, jotka hänellä tietenkin oli jo ollut keväästä ja SILLOIN vasta rupesimme koko katraan voimalla katsomaan että jaa... mihinkäs konserttiin me olemmekaan menossa. OHO... Rajaton ja Jaakko ja Pekka Kuusisto!
Tammisaaren kirkko oli tupaten täynnä odottavia, innokkaita kuulijoita... ja me.
Upea, henkeäsalpaavan taidokas konsertti, loistavia laulajia, upeata viulumusisointia, koskettavia, pysähdyttäviä sanoituksia. Välillä piti oikein muistuttaa itseään.... hengitä hyvä ihminen, hengitä!
Ihana yllätys! Kun mitään ei odota ja saa kaiken!
No sittenpä konsertin humussa autoilimme takaisin Hankoon ja sisko ja minä jatkoimme Parkin kautta, makoisan kanatoastin voimalla Casinolle Juha Tapion konserttiin, joka puolen yön maissa vihdoin alkoi. Siihen aikaan olisi jo työläisen nukkumamenoaika, mutta kummasti sitä vain jaksoi eturivissä heilua Juhan vanhojen ja muutamien uusienkin kappaleiden tahdissa.
Aika hauska tyyppi tuo Juha Tapio. Samoja lauluja laulaa konserttisalissa kitara kädessään ballaadinomaisesti herkästi tulkiten. Ja illan tullen muuttuu hän hurjasti heiluvaksi, kaikki ihmiset mukaansa tempaavaksi (muka ujoksi, sanoi hän itse) rokkiäijäksi. Aivan mahtava meno ja Casino oli aivan ääriään myöten täynnä. Mikä ilta!
Aika kummallista tämä ihmisen elo ja olo. Välillä päiviin ei mahdu kuin työtä ja ruoanlaittoa ja hillumista tietokoneella ennen nukkumaanmenoa. Ja sitten tulee tällainen aivan hillitön päivä, johon mahtuu tuon edellisen lisäksi kaksi aivan upeata konserttia ja vieläpä kahdella eri paikkakunnalla. Ja sitten vielä väitetään ettei aikaa voi venyttää. Tietenkin voi. Todistettiin se keskiviikkona!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti