50 v

Tässähän rupeaa pikkuhiljaa tuntemaan olonsa vanhaksi. Voitteko kuvitella, mulla, nuorella tytönheitukalla on jo kolme sisarusta jotka ovat ylittäneet tuon kriittisen viidenkympin nuoruusrajan ja aloittaneet hitaan vaelluksensa kohti keski-iän rauhallisen letkeitä vuosia. Minä kärjessä. Huh huh.
Lauantaina vietettiin veljessarjan toiseksi vanhimman, Puicen, synttäreitä Husilla. Melkein koko sisarusparvi oli koolla pienintä tiitiäistä myöten. Ja puoli Hankoa, luulisin. Ja tietenkin meidän superisä, jonka tanssijalat taitavat olla meistä kaikkein notkeimmat. Mutta hauskat oli juhlat, paljon musiikkia, tanssia, hyvää ruokaa ja juomaa ja tietenkin siskon ja mun tekemä mansikkakakku!
Tuli mieleen vielä tuosta superisästä viimekeväinen tapahtuma lentokoneessa matkalla Toscanaan, kun jonotimme isän ja siskon kanssa toilettiin siinä lentokoneen kapealla käytävällä. Siinä sitten eräs monilapsisen perheen pää päivitteli toiselle pariskunnalle mukana olevaa lapsikatraan kokoa. En sitten, tietenkään, voinut olla hiljaa vaan sanoin että juu, meidän isäkin on raahannut neljä lasta mukaansa. Ja kaksi jäi vielä Suomeen!
Mutta eipä tässä muu auta kuin onnitella sitä neljättä täysi-ikäistä Erkin lasta ja odotella seuraavia viisikymppisiä.
Onnea Puice 50 v!

Ja onneksi noi muut on ohittaneet mut pituudessa, mutta huokaus, vain pituudessa!