Selfie

Nythän tuossa tabletissani on sellainen oiva toiminto, jolla voi kätevästi itsestään ottaa kuvia ja mallata parhaansa mukaan jotta kuvasta saa ylimalkaisen upean. Tuumasta toimeen. Minusta ei olekaan vielä yhtään huikaisevaa kuvaa. Tabletti esille ja kamera käyntiin ja mairea hymy huulille.
Hups, mikäs tuo on. Kaksoisleuka... ei kun kolmois. No hätä tämännäköinen, kaulaa vaan vähän venytetään ylöspäin ja kaikki kaulat häviää... ja niin muuten hävis silmätkin. No otetaan uusi kulma tähän touhuun. Sivuttainen profiilikuva, hienoinen kaulanvenytys, silmät suuriksi etteivät laiskat silmäluomet peitä kauniita ruskeita, pieniä silmiäni. Silmämeikinrippeet sutaistaan pois, ei nuo sulosilmät mitään meikkiä kaipaa. Ja ripsetkin ovat aika lyhyet... ja harvat. Kameraa kannattaa varmaankin laittaa vähän kauemmas niin ei joka ikinen poimu ja ryppy näy, vaikka eihän niitä nyt... ainakaan niin paljon.  No niin kunnon puhallus ja posket pullolleen ettei ne rypyt näy, silmät ojennukseen, nenä vienosti ylöspäin ja se joutsenkaula ylväästi vartalon jatkoksi. Hyvä tästä tulee. Ihan paras. Tukka, joka kovasti tarvitsisi kampaajan osaavaa kosketusta, täytyy vielä sipaista korvien taakse, heti nuorentui monta vuotta ja kun vielä otsatukalla peittää otsan uurteet niin kuvahan on suorastaan täydellinen. Salamavaloa ei onneksi olekaan joten kuvasta tulee juuri oikeanlaisen utuinen, ei näy auringon polttama ja tuulessa parkkiintunut kasvojen iho kuin hiukan kuultaen, Oikein kaunista, oikein kaunista. Hymyä täytynee vielä hieman säätää, ettei puuttuvien hampaiden aukot näy, mutta jos salaperäinen hymy sopi Monalisalle sopinee se myös minulle. Suorastaan nerokasta. Mikä ihana laite!
Ja juuri niin, omakuvastani tuli niin loistavan upea kuin vain voitte kuvitella. Laitankin siis teille tässä kuvan orvokista. Onhan se sentäs toinen nimeni.