100.

Tämä on kuulkaas sadas, siis 100. (näyttää paljon arvokkaammalta numeroina). kirjoitukseni. Enpä olisi uskonut puolisen vuotta sitten kun ensimmäisen  väkersin, että näinkin monta aikaiseksi saisin. Ja että uskalsin ryhtyä kirjoittamaan, ihminen, jonka motto on aina ollut ´´Puhehalunsa tyhmä jos vaientaa, hän voi hiljaista viisasta muistuttaa´´! Ettei vaan tule sanoneeksi liikaa, loukanneeksi ketään, diplomaattinen vaaka punnitsee sanansa tarkkaan. Paitsi jos ärsyyntyy, tai suuttuu, tai on muuten vain väsynyt. Silloin terävä kieli saattaa pilkahtaa. Ihan vähän vaan!
Eräs lukijani ja asiakkaani kysyi tässä eräänä painänä josko olin hyvä ainekirjoittaja koulussa johon vastasin vaatimattomana suomalaisena että no enhän minä, missään hyvä tainnut olla. Ja hän totesi että pitää laittaa rinta rottingille ja olla ylpeä siitä mitä tekee.
Ja nyt hyvät lukijat, laitan rinnan rottingille ja olen hyvin, hyvin ylpeä ja onnellinen, ehkä myös hieman hämilläni, vielä, tästä puolen vuoden matkasta ja siitä että ylipäätään ymmärsin ruveta kirjoittamaan, raottaa sitä verhoa joka kasapäin ajatuksia taakseen piilottaa.

Kiitos!