Eilen tässä kaupalla piipahti kaksi nuorta tyttöä kysymässä kesätyöpaikkoja. Vaikeatahan nuorten, ja varsinkin alle kahdeksantoistavuotiaiden, on saada kesätöitä, kun ei aikuisillekaan löydy hirveästi mitään.
No silloin ennen vanhaan (kun kaikki oli paremmin, voi keltaisempaa ja miehillä enemmän hiuksia) mentiin vain kesätöihin. Niinkuin mentiin, kaikkihan nyt töitä sai. Jostain. Jo tosi nuorena. Hoidettiin lapsia. Kauppoja, kioskeja, baareja oli joka nurkassa ja ne työllistivät monen monta hankolaista nuorta. Niinkuin postikin. Harva se nuori joka ei postia olisi jakanut, pyörällä polkenut tai mopolla kaahaillut täktomin raittia postisäkki selässään.
Oli myös pesula, sielläkin monta kesää vietettiin kärräten, viikaten ja mankeloiden. Enkä siltikään osaa kunnolla vaatteita ripustaa, sanoisi tytär!
Porkkalan säilyke oli myös varma kesätyönantaja. Tosin ei ehkä se kaikkein mieluisin. Hajun takia. Mutta mitäpä sitä ei olisi rahan takia tehnyt, ainakaan siihen aikaan!
Ja jokaikiseen kauppaan, pikkuputiikkiin otettiin apulainen. Enää kenelläkään ei ole varaa palkata ketään, tai ei ainakaan kokopäiväiseksi. Toki mielellään sen tekisi. Ja työsarkaakin riittäisi. Mutta ennen ei liikuttu niin paljon, tavarat ostettiin oman kaupungin kaupoista, tilattiin korkeintaan Anttilan kataloogista, netistä tietoakaan, hyvä kun puhelin oli keksitty! Näin se menee, kehitys menee eteenpäin, ajat paranevat vai paranevatko? Täytyy kyllä sanoa että koululaisilla oli siihen aikaan ainakin paremmat mahdollisuudet työllistyä, päästä kokeilemaan erilaisia töitä, ilo tehdä työtä oman taskurahansa eteen. Olla kesätyöläinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti