Keittiön kaappeja

Vähemmän tilaa veisi jos postimerkkejä keräis, tai perhosia, kolikoita, ilon hetkiä! Mutta kaappeja!
No joka tapauksessa keittiöönkin olen, en voi sanoa olemme koska minähän se niitä kotio raahaan, saanut tungettua kaksi irtokaappia, uunin molemmin puolin. Ja nämä kaapit eivät ole mitenkään hirveän käytännöllisiä, pieniä, kapeita hyllyjä täynnään. Joten niihin sullotaan kaikki se tarpeellinen tarpeeton, jolle ei löydy muualta paikkaa. Kuten esimerkiksi vanhoja posliinimaalauksessa maalattuja laattoja, joita ei raaski heittää pois, vaikka ei mitään taiteellisia aarteita olekaan tai vanhoja cd-levyjä, joita ei kuunaan päivänä enää kunntele. Siellä ne kaikki lojuu. Ja jouluksi pölyt pyyhitään. Jos edes.

Tämä ensimmäinen ja vanhempi keittiön piironki on ollut meillä kauan, siitä samaisesta antiikkiliikkeestä ostin kuin eteisen peilipiironginkin. Tästä meidän kaapista pidän ehkä kaikkein eniten. Sitä voisi melkein halata. Kaapinhalaaja. Siinäkin harrastus!

 

 

Tämän toisen kaapin ostin Vuorikadulta muutama vuosi sitten silloisesta antiikkiliikkeestä, joka on jo lopettanut aikaa sitten. Oli vaan pakko ostaa kun halvalla sai niinkuin Sulo Vilen. Ja kaappi mikä kaappi, pakko saada!! Ja keittiöön joutui. Tosin tuo luukku on kylläkin yleensä kiinni, muuten meillä olisi kyllä mustelmilla kylki tai kaksi.