Blogien luentaa

Siihen jää vähän niinkuin koukkuun, bloggailuun. JA niiden lukemiseen. Kun kerran aloittaa niin pakkohan niitä on seurata että tietää mitä tapahtuu, tuleeko uusia kuvia, reseptejä, sisustusvinkkejä. Ja sehän on vähän niinkuin sallittua tirkistelyä!
Miettikääs nyt vaikka Lailan kuvatuksia. Siellä se rämpii pitkin maita ja mantuja, rantoja ja kallioita aamuvarhaisella, kun järkevät ihmiset vielä nukkuvat yöuntaan tai yömyöhäisellä kun unimatti on muut jo peitellyt vällyjen alle. Sisukkaasti vaan valokuvaa eikä oo moksiskaan. Pakkohan niitä on seurata. Ja upeita ovat ne otokset! Jotta kyllä kai se rämpiminen kannattaa vaikka itse kyllä mielummin vällyjen alla!
Sitten on seurattava Kirjatoukan jutustelua ja tietenkin upeita valokuvia, mutta ehkä kuitenkin parasta on ne reseptit, joita olen jo montaa testannut ja hyväksi todennut. Mulle on vieläkin mysteeri ja ihmetyksen aihe että että otetaan tuosta noin vaan muutamia raaka-aineita ja väsätään niistä gourmetateria. Ilman reseptiä. Todennäköisesti multa puuttuu jokin muukin geeni kuin siivousgeeni! Mutta tuon puuttuminen kyllä vähän harmittaa!
Olen myös seurannut Meidän Harmoniaa. Ja jopa ihan vähän innostuinkin. Sisustamisesta. Taas. Siitä onkin aikaa! Vaikkakin sisustamiseni tällä hetkellä on kuin hidastetusta filmistä. Mutta jotenkin vain muiden kauniiden kotien katseleminen saa innostuksen heräämään ja sehän on varmasti tuon kaiken tarkoitus.
Montaa muutakin hankolaista blogia seurailen aina kun jotain ilmestyy, pieniä miehenalkuja leikeissään,  superenergistä yrittäjää, jolta ei ideat lopu millään ja tavallisia arkipäivän tapahtumia ja juhlan aiheita.

Tänään on jalkapäivä, elikkä jalkaparka on niin kipeä että sillä ei tänään kävellä kuin pakollinen. Purkamattomat laatikkopinot vain lisääntyvät, mutta tänään istutaan kyllästymiseen asti.

 Kuva by Laila Suortti