Florence
Julio
Agatha
Kaksi kertaa istutettu. Ensimmäisellä kerralla istutin ne niinkuin vain juuri viinitilalliseksi aamulla herännyt voi istuttaa: kaivoin pienen kuopan ja ryttäsin siihen. Sitten tulin sisälle ja luin miten ne OIKEASTI pitäisi istuttaa ja avasin ne pikkuruiset kuopat ja kaivoin viisi kertaa isommat, että ehkä ne juuretkin pääsisivät leviämään ja pysyisivät pystyssä.
Mutta kuntoilua sateessa kaikki tyynni.
Nyt varmastikin ihmettelette, että mistä ihmeestä tiesin että tuo yksi oli miesplanttu. Tietenkin, koska se oli iso, roteva, pitkä, leveä ja siitä suorastaan huokui miehistä voimaa. Laitoin sen keskelle, etteivät noi naisplantut riitele keskenään ja ajattelin myös että niitä kukkia tulee enemmän ja marjatertuista mehevämpiä.
Ja nyt kun olette tutustuneet voitte sitten aina tavatessamme kysyä että ´´´no mitäs kuuluu? Ja muuten, mitenkäs Florence voi, onko Agatha kasvanut ja mitenkäs sen Julion rypäletertut? (Tuota viimeistä ei ehkä kannata sitten kysellä vieraiden, asiasta tietämättömien, kuullen, voi tulla väärinkäsityksiä!)
Ja kuvaan pääsi myös meidän ihana retrosadevesitynnyri, suomiväritystä kauneimmillaan. Tuon peitoksi olen suunnitellut tai siis olen toivonut JONKUN suunnittelevan siihen suojaisan pienen aidan, jonka juurelle voin sitten istutella vaikka ruusuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti