Lötköttelyä!

Mähän sanoin, että tilasin täksi kolmanneksi lomapäiväksi auringon! Toivottavasti te muutkin pääsitte siitä nauttimaan.
Meillä pääsi käymään tällainen eriskummallinen sekaannus - nimittäin isäntä oli ottanut täksi viikoksi talviloman ja minä taas kevätloman. Noh, kun kerran isännällä on talviloma niin tottahan toki hän sitten myös tekee talvisia hommia, tai ainakin ajattelee tulevia hirmupakkastalvia. Siispä isäntä menee metsälle ja etsii polttopuuta, tuo kotiin, raahaa ne kalliolle pilkottaviksi ja sitten se ne asettelee sieviin riveihin kuivumaan ja odottelemaan niitä talvipakkasia.

Ja mitä tekee vaimo, jolla nyt valitettavasti sattuu olemaan kevätloma ja joka on tilannut auringon? Noh, katsokaas kun kevätlomalla tehdään kevätlomajuttuja. Tarkistetaan itävätkö ne seitsemänkymmentä halpakaupasta ostettua mukulaa - no eivät hirvittävän railakkaasti, mutta muutama iris näyttää puskevan itsensä mullan läpi, loput viisikymmentä kukkivat, niinkuin epäilinkin tässä käyvän, Kiinassa ilostuttaen heitä väriloistollaan. Tehtyäni tämän raskaan tarkistushommelin (siihen kului ainakin kymmenen minuuttia) siirryin kevätloman hellehame ja aurinkorasvaosioon eli auringonottoon. En nyt siis varsinaisesti itseäni kärvistellyt lepotuolissa, siirryinpähän vain kirja kädessäni sohvalta tuolille ja  tuolilta valehtelijanpenkille autotallinseinustalle auringonsäteiden mukana, vaihtaen välillä Keltaisten sitruunoiden ravintola-kirjan Paulo Coelhon Zahiriin.

Välillä annoin ajatuksille vallan ja heiluttelin talven kuivaamia koppuravarpaitani auringossa. Isäntä sitten saapuikin sopivasti puukuormansa kanssa, koko peräkuormallisen oli löytänyt poltettavaa ja pilkottavaa. Sitä sen rehkimistä siinä sitten joutessani katselin. Oli muuten raskasta katseltavaa, sen verran painavia nuo puupölkyt ovat ja ne pitää vielä kalliolle raahata kahden kirveen varassa. Mahtaa mulla olla lihakset huomenna kipeät! Ja sitäpaitsi mulle tuli niin kuuma sen huhkimista seuratessa, että oli ihan pakko ottaa yksi olut.

Ihana, ihana kesä!