Valinnan vaikeus

Ajattelin siirtyä tietokoneen äärestä keittiön sohvalle filtin alle kynttilöiden loisteeseen, mutta venyttelenkin tätä aikaa vähän vielä tässä koneen ääressä, koska isäntä tuli sisälle ja jätän sen ihan rauhassa kuorimaan perunoita, ei kannata häiritä tärkeän työn tekijää.
Sain vihdoin ja viimein luettua Vargaksen uusimman. Joulukuussa työ ja kaiken maailman jouluhössötykset häiritsivät lukemista ja kirjan lukeminen venyi ja venyi melkein niin pitkäksi etten enää muistanut kuka oli poliisi, epäilty tai poliisin kaveri. Mutta muuten ihan hyvä kirja. Nyt siis ajattelin aloittaa tänään uuden kirjan ja katsastin kirjakaapin ja sieltähän löytyi hirmuinen pino lukemattomia kirjoja. Sisko on niitä Hankoon raahannut ja osan olen kyllä itsekin ostanut. Nyt tuli suorastaan valinnan vaikeus. Ennen vanhaan, siis silloin kuin kaikki oli paremmin, tyhjä kirjahylly oli kauhistuksen kauhistus. Pahin painajainen oli jos ei ollut yhtään lukematonta kirjaa. Pelkästään se tietoisuus oli ahdistava. Tosin siinä tapauksessa otin jonkin vanhan, hyväksi todetun kirjan ja luin uudelleen.
Mutta nyt! Mitä on tapahtunut! Kirjakaappi pullottaa lukemattomia kirjoja, niitä on suorastaan ihmisen korkuinen pino. Ja jos tätä samaa vauhtia luen kuin nyt niin noiden lukemiseen menee  monta vuotta. Täytyy siis tehdä jotain asialle. Keskittymiskyky ja mielenrauha takaisin, kiitos!

Ja noista olisi nyt sitten jokin valittava ja ryhdyttävä toimeen. Ja eikös jo mainoksessakin toitotettu että lukeminen kannattaa aina!