Työntäyteistä

Ihan mukavasti on mennyt nämä kaksi joulukuista vapaapäivää, ei käynyt aika yhtään pitkäksi. Heti jo aamusta eilen menimme remonttikohteeseen vääntämään hyllyjä paikoilleen, maalaamaan viimeisiä laudanpätkiä ja seinäkoloja. Siis poika maalasi ja isäntä väänsi, minä se vaan nyökyttelin että hyvä tulee. Ja ihan hyvä tulee, pienellä budjetilla, nopealla aikataululla. Jouluksi kotiin. Tai kauppaan. No, toinen koti tuo lienee.
No siinä sitten ulkona pyöriessä huomasin että kuinkas kultakauppiaskin heiluu kaupassansa, kaikki valot palavat. Oli sitten ihan pakko mennä kurkkimaan ja kysymään josko hän oli erehtynyt päivästä. Mutta ei, siellä herra kultakauppias vaihteli järjestystä ja laitteli uusia vitriinejä paikoilleen. Sinä ainoana ylimääräisenä vapaapäivänään. Mutta hienolta näytti, käykäähän kurkkimassa!
Tänään jatkoimme aamutuimaan eilisestä juhlinnasta huolimatta. Olimme näet meidän ystäväporukkamme perinteisissä itsenäisyyspäivän juhlissa. Ja muutaman kuohuviinin (ja snapsin, ja konjamiinin, no okei ja oluen) juotuaan ihminen ei ole välttämättä aamulla täydessä terässään. Mutta sisukkaasti pukersimme ja saimme kaupan näyttämään jo hieman enemmän tulevalta kaupalta. Ja toivon mukaan tämän viikon lopussa tai viimeistään ensi viikon maanantaina saan avattua. Huh. Sanon minä. Ja huh huh sanoo isäntä ja huokaisee helpotuksesta. Vähäksi aikaa. Sillä jonkin verran hyllyjen ja rekkien rakentamista jää vielä myöhemmäksikin.
Ja nyt pitäisi vielä tyhjentää kaksi viikkoa sitten kirjoilla täyttämäni kaappi. Ei työ tekemällä lopu.
Mutta menkää te muut nukkumaan, minä rupean kantelemaan kirjoja. Ja taidan joulun jälkeen lopettaa Manukahunajan syönnin. Kolmen purkin jälkeen olo on melkein kuin duracellpupulla.