Retroliina

Tänään tuli niin huono elokuva tvstä, että rupesin siivoamaan. Siinä vaiheessa kun elokuvan naapuri toi jouluvaloilla kyllästetyn talon pihaan lehmiä ja kameleita niin tämä rouva lähti. Sinne meni sekin nautinnollinen levähdystauko ja laiskatuokio. Joten päätin siivota vessan kaapin, jatkoin kodinhoitohuoneeseen ja olen itsekin aivan ällikällä lyöty että sain tuollaisen uroteon aikaiseksi, melkein keskellä yötä. Ihmeiden aika ei ole ohi. Ehkä tästä vielä aito, oikea kakun ja puhdistusaineen tuoksuinen joulu kehkeytyy!
Mutta eilen kun eksyin olohuoneeseen, tai en eksynyt vaan ajattelin antaa joulutähdelle vettä niin huomasin pienellä ovaalinmuotoisella, isännän tekemällä pöydällä pöytäliinapaketin. Ja hintakin oli aika mojova 98,-! Joululiinasta! Kunnes tajusin, että tuo täytyy olla fammon kätköistä, markka-ajalta. Aivan uusi ja käyttämätön. Ja tonttuja. No ei ikinä, ajattelin, ei meillä ole ennenkään ollut tonttupöytäliinoja. Enkä sitä paitsi halua edes peitellä isännän nikkaroimia hienoja pöytiä isoilla pöytäliinoilla. No olihan sitä liinaa kuitenkin pakko kokeilla, värit kun olivat juuri oikeanlaiset meille ja tuohon ovaalinmuotoiseen pöytään liina oli, ihme kyllä, aivan sopiva. Sitä sitten aikani siinä katsellessa tuumin että mikä ettei, voihan se tuossa tämän joulun olla ja ehkä Andystä on hauskaa katsella tonttuja. Vielä kun se joku sen silittäisi!