Stressi?

Ihan vähän vain alkaa joulu painaa päälle, vaikka päätin etten stressaa. Mutta kuitenkin! Ja en todellakaan stressaa siivoamattomista kaapeista, sotkuisista laatikoista, sillä en todellakaan ole niitä puunannut jouluksi, jos koskaan. Tai en ainakaan niin usein. Mutta silti haluaisi joulun ja varsinkin tämän joulunalusajan olevan kiireetöntä, nautinnollista aikaa. Aikaa kuunnella joululevyjä, lukea hyvää kirjaa ja siemailla kuumaa glögiä. Mutta en ole yhtenäkään vuotena onnistunut saamaan tuollaista seesteistä aikaa, en edes seesteistä puolipäiväistä. Eli jääköön vielä haaveeksi.
Tänään oli gospelharjoitukset, perjantaina konsertti. Lauantaina ja sunnuntaina töissä. Ja ajattelin tuossa välissä muutaman kakunkin vielä leipoa, omaksi ilokseni. Töissäkään ei varsinaisesti ole vuoden hiljaisinta aikaa ja vanha outletkin pitäisi tyhjentää, siis viimeistä murua myöten tyhjentää, viikonloppuna. Hohhoijaa. Miten ihminen onnistuukin keräämään itselleen näin paljon työtä ja touhua ennen joulua.
No niin, nyt on valitukset valitettu ja heti sydän keveni. Ihanaa kuitenkin mennä huomenna töihin uuteen, avaraan liikkeeseeni. Ihanaa voida illalla leipoa hyväntuoksuisia kakkuja ja ilahduttaa niillä myös velipoikaa. Ja seesteisiä, rauhallisia iltoja voin viettää sitten eläkepäivinä niin paljon kuin lystään! Sikälimikäli pääsen eläkkeelle! Mutta se onkin sitten sen ajan murhe!
Laitanpas tässä kuvan isännän nikkaroimasta uudesta rekistä (niitä on itseasiassa kaksi). Hieno, vai? Ja samalla näette uusia esikevätvärejä.
Niin ja tervetuloa kaikki perjantaina kirkkoon kuuntelemaan South Point Gospelkuoroa ja laulamaan kauneimpia joululauluja.