Ensimmäisenä saa potkut siivooja. Hirveä siivo takahuoneessa, kahvinkeittopaikka täynnä laatikoita, pussukoita, roskat missä sattuu. Olen kyllä sitä mieltä että jos tuollaisen tehtävän itselleen ottaa niin voisi sen kyllä paremmin hoitaa, tulisi nyt sitten vaikka aamuvarhaisella puunaamaan ja kiillottamaan pintoja ja lattioita, eikä hilluisi kahvilassa nauttimassa aamukahvia. Toisten yrittäjien kanssa. On siinäkin saamaton otus! Sanon vaan.
Toisekseen olen ajatellut antaa potkut (tai ainakin lomauttaa puoleksi vuodeksi) sisäänostajan. Sillä ei ole minkäännäköistä tolkkua päässään. Pieneen Hankoon tavaraa yltäkylläisesti. Ja vielä vähän enemmän. Jonkinnäköisen järjenhivenen soisin hänellekin, mutta kaikki eivät ole saaneet täydellä kauhalla. Valitettavasti. No onneksi kesä tulollaan niin ehkä joku nuokin sadat kaprit tuosta tarvitsevat, tai bikinit tai simpparit, joita tuo holtiton sisäänostaja on hamstrannut. Hohhoijaa!
Mutta pahin on kuitenkin palkanlaskija ja sehän saa kenkää ensimmäisenä. Ei yhden yhtä, vaikka kuinka ruikuttaisi. Mitään palkkaa maksa. Joskus jonkin paidan tai housut antaa, mutta niillä mitään ruokaa osteta. Tai autoa. Tai venettä. Tai muuten vain elämästä nauttisi. Tosin ei se kyllä oo maksanut tuolle siivoojalle saatikka sisäänostajallekaan. Mikä tietenkin voisi selittää niiden huonon työmoraalin.
Onneksi olen sentään onnistunut saamaan muutaman kullanarvoisen apulaisen, jotka tätä putiikkia pitävät järjestyksessä, suorastaan pystyssä. Heidän soisi täällä useamminkin olevan. Heistä en luovu.
Mutta noi kolme muuta toivotonta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti