Sisar hento valkoinen

Kauppani markiisit hajosivat... tuossa jo syksyllä, viimeisten auringonsäteiden lämmitellessä ennen ensilunta. Joten mitä tekee Seija... no eipä mitään, kun sen voi jättää kevääseenkin. No kevät sitten tulikin aikaisin ja vaatteiden haalistuminen uhkana. Joten markiisinkorjaajan tilasin. Ja sain. Tänään hän kiipesi sitä rikkinäistä aisaa korjaamaan. Mutta. Jokin aisapakkauksessa oli vialla ja aisa aukesi ja tippui tuon korjaajamiehen nenän päälle hänen kiikkuessaan ylhäällä korkeilla tikkailla. Kauhea rysähdys kuului kun aisa tippui maahan ja minä hyväkäs vain ajattelin että kylläpäs tuo sen kovaa heitti maahan. No kotvasen kuluttua tuli verinen mies sisälle.

Ja ambulanssihan siinä sitten soitettiin. No tämä ihana sisar hento valkoinen, siis minä, jos joku ei sitä hoksannut, hoitaa tuollaiset katastrofit tyynesti ja viileästi. Ensin tietenkin kyselin loukkaantuneelta että hei, mihin mä soitan! Haloo! Tuollaisen perustiedon tietää sylivauvatkin. No sain kuitenkin soitettua. Ja tilasin sen vanhaan osoitteeseeni. Onneksi ovensuussa kurkkiessani huomasin ambulanssin kadun toisessa päädyssä hiljallensa ajelevan ja liikettäni etsien. Sain ne kuitenkin vinkattua oikeaan osoitteeseen. Ja apua loukkaantuneelle.
Jotta sellainen päivä. Onnekseen vaimonsa tuli kertomaan että mies on ok, ei mitään vakavia vammoja. Huh huh.
Nyt odotellaan uutta korjaajaa. Tai pilvisiä päiviä. Ja tämä sisar hento valkoinen totesi taas kerran että onneksi on ihmisiä, jotka taitavat tuon vaativan sairaanhoitohomman. Nostan hattua! Itse olisin kyllä kellahtanut ennen potilasta!