Lukutoukka

Anni Polvan Tiina. Ensimmäinen lukemani kirja. Ainakin ensimmäinen jonka olen omistanut. En edes muista oliko meillä hirveästi lastenkirjoja kotona, ja jos oli niin ihan varmasti noi meidän hulivilipojat ne rikkoivat ja repivät. Mutta tuon samaisen Tiina-kirjan sain syntymäpäivälahjaksi, olisiko ollut kahdeksanvuotispäivä, silloin ainakin kaiken järjen mukaan osasin jo lukea. Mikään välkky koskaan ollut.
Mutta tuo ihana Anni Polvan Tiina kirja muutti maailmani. Muistan vieläkin sen tunteen, ahaa-elämyksen, jonka koin sen luettuani. Kansien väliin kun mahtuu koko maailma, seikkailuja, kohtaloita, jännitystä. Ja olin myyty. Kirjoja, kirjoja, kirjoja. Kuskasin kirjastosta kassikaupalla. Luin varmasti kaikki maailman sarjat, tai ainakin Hangon kirjaston valikoiman. Muutamat jopa kahteen kertaan. Pieni talo preerialla, Pieni runotyttö, Anna ystävämme, kaikenmaailman hevossarjoja, Kittykin oli jokin sarja, muistaakseni. Ja tietenkin Enid Blytonin (jonka luulin olevan mies) koko tuotannon. Kukapa ei olisi rakastunut Viisikkon ja heidän eväskoriinsa!
Luen tietenkin vieläkin, ehken enää niin paljon, tai en niin paljon kuin haluaisin. Mutta hamstraan kirjoja, kaapissa täytyy  olla  pino lukemattomia kirjoja. Aina. Sitäpaitsi rakastan kirjoja jo sinällään.  Välillä avaan kaapin oven vain ihaillaikseni kirjapinoja ja silittelen niiden kansia, ja selailen sivuja. Halvat on huvit ihmisellä!