Täällä ei ole mitään - KGB

Viikonloppuna teimme isännän kanssa minilomamatkan Tallinnaan, messissä ystäväpariskunta ja matkalaukullinen vaatteita, jotka sitten raahasimme takaisin. Ne vaatteet raahasimme, ystävät onneksi kävelivät omin jaloin, kaikesta huolimatta!
No sen tavallisen syömisen ja juomisen, painottuen syömiseen tietenkin, lisäksi ajattelimme tehdä jonkin kulttuurillisen museokäynnin ja mikäs sen onnekkaampaa kuin että meidän omassa hotellissamme oli avautunut salainen huone yläkerrasta - KGBn päämaja.  Hissillä pääsimme 22 kerrokseen ja siitä kipusimme seuraavaan olemattomaan kerrokseen,josta  oli aivan loistava näkymä yli Tallinnan. Tosin silloin ennen muinoin ikkunat oli toki peitetty mustalla paperilla, sillä 23. kerrostahan ei ollut olemassakaan. Onneksi ovessa sentään oli kyltti että ´´täällä ei ole mitään´´ muutenhan olisimme voineet epäillä tuon valkoisen oven takana olevan jotain salaista!

Tunti hurahti nopeasti tuota ihanaa opasta ja hänen sulavaa puhettaan kuunnellessa noissa kahdessa maakellarilta haisevassa huoneessa. Kannattaa mennä kurkistamaan tuo minimuseo, jos Tallinnan eksytte. Ja Tallinnaanhan muuten pääsee nykyään laivalla, koska Urho Kaleva Kekkonen vuonna 1964 väen väkisin halusi laivaliikenteen Helsingin ja Tallinnan välille, mikä on mielestäni kunnioitettava teko, sillä muutenhan nykyään joutuisimme menemään sinne Venäjän kautta kiertäen tai omaa venettä käyttäen, jos sellainen sattuu löytymään. Sillä ei kai kukaan muu tuota olisi tietenkään keksinyt.

Meitä varoitettiin jo tuossa kyltissä olevalla tekstillä, mutta siltikin rohkeana suomalaisena uskalsin laittaa nimeni sellaiseen suureen kirjaan, jonka vieraskirjan luulin olevan, mutta olikin todennäköisesti KGBn musta lista. Joten jos nyt jostain mystisestä syystä ette kuule minusta pitkään aikaan niin alkakaa vaan lähettelemään niitä viiloja Siperiaan. Ja sitäpaitsi tuollaisen leimankin jo laittoivat passiini, hyväksytty, hyväksi todistettu!