Olen jo kauan ihmetellyt ja työtovereillekin päivitellyt tuota jo hieman paremmassa kunnossa olevaa jalkaa. Silloin tällöin, tänä keväänä siis aika useinkin, sitä alkaa särkemään aivan mielettömästi. Ja mun kipukynnys on kuin Eiffelin torni, yhtä korkea. Mutta siis aivan yhtäkkiä, jopa keskellä yötä, tuota koipea alkaa kolottamaan kuin viimeistä päivää ja siihen ei auta muu kuin särkylääke. Sitä sitten rupesin miettimään, täytyyhän mokomaan jokin syy olla. Kunnes sitten yhtenä sateisena päivänä töissä ymmärsin! Mulla on sadetutkajalka! Ajatelkaa! Mitä isompi ja laajempi matalapaine sitä suurempi särky. Hah, miten elämä voikin olla yksinkertaista!
Ja sitä paitsi näin lama-aikoina on hyvä olla vara-ammatti, tai ainakin järkevä harrastus, jolla voi muutaman rovon tienatakin - saa ainakin ne särkylääkkeet maksettua! Joten älkää ihmetelkö tuolla kaupungilla kulkiessanne, jos kaupan sulkemisajan jälkeen istun tuolilla Vuorikadun ja Ratakadun kulmassa - reippaasti vaan kyselemään seuraavan viikon sateista.
Eukko, eukko, näytä jalkas, tuleeko huomenna pouta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti