sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kivenkääntäjä








Ensin se etsii, katsoo, tallentaa, tuntitolkulla Pinterestissa haahuilee ja unelmoi että olispas kiva.... Sitten se menee ja ostaa ruusuja. Ruusuja! Ei se mitään ruusuista tiedä, paitsi että ne on kauniita ja toiset tuoksuvat paremmalle kuin toiset. Ostettujen taimien kuvassa olevat ruusut ovat tulevaisuudessa, toivon mukaan vaaleanpunaisia ja ne toiset keltaisia. Tuoksusta ei puhuttu mitään. Kyllä, luitte oikein, se osti oikein kahta väriä ja monta. Ja ruusumultaa kans. Kun tehrään niin tehrään kunnolla. Tuolla ne nyt ulkona purkeissaan nyhjöttää ja odottaa että se kans ne maahan laittais.

No niin, ja tiedättekö mitä!? Niiden ruusujen lisäksi ihan vahingossa laitoin vielä korikärryyn 2 pensasmustikkaa ja 2 vadelmaa. Marjapensaita! Ei meidän pihalla ole ikinä ennenkään mikään kasvanut (paitsi kun täällä asui puutarhuri, mutta ennen olikin kaikki paremmin). Piha on liian kuuma, liian koivuinen (hirveitä, valtavia koivuja, jotka ulottuvat melkein pilviin ja peittävät auringon valon lehdillään ja imevät kaiken ravinnon maasta) ja pihan emäntä on laiskanlainen, joka saattaa myös olla syy kasvien kitukasvuisuuteen.

Mutta nyt olen siis viininviljelijän lisäksi marjankasvattaja (ja ruusunen). Matkalla kotiin kylläkin tuli yhtäkkiä mieleen, että mihinkäs me (miten niin me? puuskahti isäntä) ne puskat laitetaan. Kun toi piha oikeasti on aika kuivahko, joten piti oikein asiaa ruveta pohtimaan.

Isäntä siihen sitten keksikin ratkaisun. On meinaan joskus rouvalle rakentanut kalliolle tai kallion kupeeseen sellaisen hienon kasvimaan upeista reunakivistä ja monta kerrosta kasveja sinne istutinkin. Silloin ensimmäisenä vuonna. Toisena vuonna oli kukkasia ja rikkaruohoja. Ja kolmantena vuonna  muutama tosi sitkeä kukkanen pilkisteli rikkaruohojen seasta. Joten ehdotteli nyt että otetaan muutama kerros kiviä pois ja tasataan maa ja laitetaan puskat sinne. Ja niistä reunakivista tulee kukkapenkki terassin eteen. Aikanaan.

Siellä olen nyt selkä vääränä kääntänyt maata, poistanut kiviä, juuria ja rikkaruohoja. Ai että tulee hienoa! Ja ai että mun selkä ja niska tulee olemaan kipeä huomenna. Mutta mitäpä pienistä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti