Kiltti Joulupukki

Tänä aamuna tapahtui jotain ennenkuulumatonta. Ensin taustatiedot. Mulla on flunssa, tai siis yskä (liian paljon halimista yskivän lapsenlapsen kanssa) ja heräsin ennen kuutta yskimiseen. Joka ei loppunut. No ajattelinpas sitten että keitän teetä ja nousin ylös, vapaaehtoisesti, heti kuuden jälkeen.
Ei siinä mitään, lehden lukua ja teetä ja sympatiaa. Ja takaisin pehkuihin, koska kellohan ei ollut paljon mitään. Mutta, ihme ja kumma, olin aivan pirteä. Aamulla. Ennen kahvia! Joten nyt tulee se ennenkuulumaton tapahtuma. Rupesin siivoamaan. Kyllä Mona, luit oikein, siivoamaan. Puunasin keittiön pinnat ja pyyhin pöydän ja puristelin huovat ja tyynyt. Kastelin kukat, jotka nuukahtaneina kiittelivät tästä aamuisesta virkistyksestä.
Mutta.
Otin imurin ja imuroin. Inhoan imuroimista. Mikään ei ole niin kauheata kuin vetää tuota pörisevää laitetta perässään. Se tarttuu joka paikkaan, juuttuu, kaataa, ärsyttää, pitää meteliä ja ottaa vielä kaiken lisäksi tilaa lattialta, kun kukaan ei sitä ikinä jaksa viedä sinne minne pitäisi. Siis kukaan. Joka ei muuten asu meillä.
Siispä kiltti joulupukki, toivon tänä jouluna miehen imurinvarteen. Please. Jos en saa nuorta ja vetreää niin omanikin kelpaa. Eipä mulla muuta.
Ja muuten flunssa näyttää tekevän musta pirtsakan. Toivonkin etten saa flunssaa taas pitkään aikaan. Ja muuten isäntä, nyt olen siivonnut keittiön, koko loppu talo... It´s all yours!