torstai 25. syyskuuta 2014

Yläilmoissa

Perjantaina olikin sitten jännittävä päivä. Se olisi sitten hissin paikka. Kammottavia laitteita, joten vatsaparka käpristyi kauhusta ja ajatuskin noista hökötyksistä lamaannutti mielen. Mutta koska nyt olen päättänyt olla uusi, rohkeampi minä, niin aivan kylmän rauhallisesti kiipesin tuohon hissiin, johon mahtuikin koko Sveitsin alppipyöräilyjengi, luulen, vapisevien turistien lisäksi. (No niitä vapisevia taisi vain olla yksi!) Mutta ylös päästiin, muutaman heilahduksen ja nytkähdyksen jälkeen ja matkamme jatkui patikoiden puurajan yläpuolella jo karummissa maisemissa, tasaista polkua pitkin kohti seuraavaa hissiä. Ilma oli jo ohuempaa, joten mitään juoksuspurtteja ei meikäläisen kunnolla kannattanut tehdä, heti hengästyi. Mutta maisemat olivat upeat kaikessa karuudessaan, laaksoon oli pitkä matka, lilliputtitalot siintivät jossain kaukaisuudessa kuin pienen pienet palikat. Näimme kotkia, murmeleita ja tietenkin murmelinkoloja (tai ehkä menninkäisen, kukas sen tietää), vuorikauriin ja jopa muutamia sisukkaita kukkasiakin.




Vaellusretken määränpää oli seuraava hissirakennus, joka veisi meidät ylös, ylös 2800 metriin. Kauhistusten kanahäkki, mutta kuten sanoin, no panic, tämä tyttö hissit selättää. Aika jyrkästi etiäpäin ja tulimme vuoren huipulle. Kylmää ja tuulista ja ilma ohuen ohutta. Hieman päästä vippasi, vähän enemmän kuin normaalisti, sanoisi perhe, mutta aivan loistavan upeaa. Itävallan alpitkin siintivät kaukaisuudessa. Ja kuten näette kuvasta, en yhtään pelännyt.



Alastulo oli jonkinnäköinen helpotus ja lopun matkaa jatkoimmekin Davosiin asti junalla. Niin, ei se nyt ihan tavallinen juna ollut, voitte kuvitella, kun vuorta alas puksuttaa, mutta en nyt muista sen nimitystä. Joku kettinkijuttu! Asiantuntijat valaiskoon! Mutta Davosiin saavuttiin ja lounas nautittiin tuossa suhtsuuressa kaupungissa. Ja omenastruudeli vaniljakastikkeen kera! Voitte vain kuvitella miten hyvää se oli! Ja tietenkin me vuorten valtiaat ja valloittajat ansaitsimme oluen. Paikallista olutta - mutta se onkin sitten aivan toinen juttu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti