Kallis harrastus

Tänään mä sen hokasin. Mulla on kuulkaas kallis harrastus. Se on tää kaupanpitäminen. Aamulla saa tänne tulla viikkailemaan, lattioita siivoamaan, ikkunoita somistamaan, viemään roskia. Saa rauhassa puuhastella mitä lystää, laulaa luritella tai vaikka vain istua lattialla ja syljeksiä kattoon, tosin joutuu kyllä siivoamaan omat sotkunsa. Periaatteessa tää ei edes maksa mitään, ei tarvitse niinkuin konkreettisesti tilille rahaa laittaa kuukausimaksun verran, riittää kun vaan maksaa liikevaihtoveron, ennakkoveron, yhtiövastikkeen, puhelinlaskun, kirjanpitokulut, pankkikorttiautomaattikulut, pari lainaa, eteramaksut, jos on sattunut jäämään harrastuksesta muutamaksi päiväksi vapaalle. Joo, ei se sen enempää maksa. Ja sitä paitsi onhan mukavaa availla paketteja täällä kaikessa rauhassa ja katsoa mitä kivaa se sisäänostaja on ajatellut tänä syksynä/kesänä tarvittavan. Musta on kiva harrastaa ja olenkin sitä mieltä että jokaisella ihmisellä pitäisi olla rakas harrastus, oli se sitten mitä tahansa. Kunhan sen parissa viihtyy. Olen viihtynyt, viihdyn edelleen. Onneksi mulla on mies, joka maksaa laskut, ostaa ruoan ja köyhtyy kanssani.