Päivän työntekijä

Tänään saan tittelin Päivän työntekijä. Niin ahkerasti olen pukertanut tpaitoja pusseista pöydälle, rutannut kasapäin muovipusseja, niitä tulee muuten ihan älyttömästi. Olen myös hinnoitellut viimeviikkoisia tavaroita, laskostanut, järjestänyt ja siltikin... Ikkuna on vielä somistamatta, tuotteet väärillä paikoilla, kesävaatteet edelleen hyllyissä, nekin pitäisi jossain vaiheessa taitella pois, talven lomallelähtijöitä odottamaan. Ja palkankin tästä kaikesta raatamisesta otin etukäteen korvapuustin muodossa aamukahvilla, joten ihanaa kahvihetkikään ei tätä puurtamista häiritse. Tietokoneella oloa ei lasketa, sehän on melkein työtä.
Niin noista muovipusseista. Niitä siis tulee aivan valtavasti. Jokainen tuote on pakattu muovipussiin ja sitten ne 6-8-10 vaatetta on pakattu vielä yhteiseen isoon muovipussiin. Ei tarvitse montakaan pakettia tulla niin tukin jo melkein meidän ison roskiksen. Vaikka yritän niitä tunkea mahdollisimman pieneen tilaan. Aika älytöntä ja aika turhaa. Joku viisas suunnittelija saisi tuohon jonkin ratkaisun löytää!
Joten jatkankin tässä työn orjana vielä muutaman tunnin ja yritän purkaa kaikki muovipussit tyhjäksi, jotta saan ne roskikseen ennen muovitonta syyskuuta! Laitan myös muutaman kamerakuvan syksyn väreistä ja kuoseista, ja siis vain muutaman, sillä niitähän riittää! Syksy on jo valloittanut kaupan ja myyjättären (ihana sana) mielen. Sillä syksyllä tämä tyttö herää elämään.