Räty-reppana ja Hercules

Pullapäivä. Hercules esille ja aineet kulhoon. Häh. Uusi yritys käynnistykseen... olenko jo unohtanut miten tämä toimii? Mies apuun. Ja niin on vaan ihmismieli rakennettu ettei kahden minuutin takaisia tapahtumia enää muista... oliko töpseli seinässä vai laitoinko sen siihen juuri. Isännän kanssa sitten tulimme siihen tulokseen että siinähän se seinässä on roikkunut, joten good buy Hercules, Enidin Herculeksen serkkupoika, kuollut on, ei toimi ei. Melkein itkua väänsin. Senkin se pirskatin ukkonen vei. Vaivalla hankittu.
Eipä tuossa mitään jos olisi vino pino rahaa pankissa ja toinen mokoma tyynyn alla, niin äkkiäkös sitä kipaisisi kauppaan ja hankkisi uuden koneen, tietokoneen, printterin ja odottaisi sitten vakuutusrahojen saapumista tilille kasvamaan korkoa! Ja tässä kohtaa sappeni jo kiehuessa (pullataikinan muuten vaivasin käsin, tulee äkäisiä pullia), muistin Räty-reppanan.
Räty-reppana siitä syystä että kuvittelin sieluni silmin tuon naisukan elämään tuolla vaivaisella 2100 eurolla kuukaudessa. Jäisi uusin Vuittoni kaupan hyllylle. Jos nyky-yrittäjien tämän hetkinen palkka olisi edes lähelle tuota ala-arvoista Rädyn kauhistelemaa summaa niin herroiksi eläisimme. Melkein. Ja samassa veneessä keinuvat työttömät, pätkätyöläiset, lomautetut ja monta muutakin alipalkattua ihmispoloa. Pitääköhän ihan ruveta miettimään että kuinkahan tässä käy. Huolestumaan. Että elääkö sitä ihminen edes ihmisarvoista elämää. Alle 2100 eurolla!
Noniin, nyt on sunnuntaipäivän äkäisvyörytys purettu ja uusin voimin kohti pullanpyöritystä. Ja kyllä tästäkin menetyksestä selvitään. Sehän oli vain kone, vaikkakin rakas sellainen!
Ja Räty-kulta, Hangosta terveisiä, täälläkin sinnitellään alle tuon kauhurajan. Ja vieläpä mallikkaasti. Ihanan luonnon antaessa voimaa; perheen, ystävien ja rikkinäisten laitteiden keskellä.