Kesäpäivä

Raukeus saa dekkarin (Alice unohtui Hankoon siellä piipahtaessamme) valahtamaan ja ajatukset kulkevat omia polkujaan kirjan tekstistä välittämättä. Laineet liplattavat ja penen pieni tuulenvire vilvoittaa, auringonsäteet leikkisästi kujeilevat pienen pienillä laineilla kutsuen uimaan, mutta vielä ei ole uinnin aika, vielä vähän kärvistelen auringonpaahteessa varastoiden tätä ihanaa rauhallisuutta. Tuoreen puun tuoksu, kun isäntä lämmittää paljua, sitten saunaa. Meillä jokaisella on oma tapamme nauttia kesästä, lomasta, auringosta!
Aina välillä, hyvä niin, elämä ottaa niskasta kiinni ja pysäyttää ihmispolon kesken kiireen ja stressin ja näyttää uuden kulman, uuden polun elämän taipaleella. Ja uusia ihmisiä, jotka mahdollistavat tämän kaiken ihanuuden.  Kiitän ja kumarran.