Meissä asuu kaikissa pieni sisustajanpoikanen

Eilisen ruikutuksen ja huokailun jälkeen tuntui heti pirteämmältä, jopa suorastaan riehakkaalta joten buranan (se se varmaan pisti pään sekaisin) voimalla rupesin kaupassa hyllyjä, telineitä, tasoja siirtelemään ja muuttamaan paikasta toiseen ajatuksena laittaa melkein koko kauppa uuteen uskoon. Tyttären avustuksella hiljalleen.
Mutta mikä parasta se innostusinspiraatio kesti kotiin asti joten pikapikaa soitin pojan apukanturiksi, sillä jos inspiraation jättää omilleen niin äkkiäkös tuo laantuu ja tiedä häntä koska palaa, jos ollenkaan. Joten poikakulta intoa puhkuen (lue huokaillen ja päätään pudistaen) kantamaan mieheni kanssa mamman kaappeja huoneesta toiseen. Melkein ne lauleskeli ´´ain laulain työtäs tee´´. Mutta äkkiä katosivat molemmat kun kaapit ja sohva oli kannettu.
Siinä sitten työntelin sitä isoa pöytää ja tuoleja sivummalle sitä mukaan kun laitoin sohvaa ja tuoleja paikoilleen ja mallasin sitä sun tätä. Ja yhtäkkiä pöytä oli löytänyt uuden paikan, ihan vahingossa, sehän oli tarkoitus viedä aivan toiseen huoneeseen. Ja isäntä on iloinen. Poika on iloinen. Ja lompakko on iloinen. Koko huoneen uusiminen maksaa vain muutaman maton ja tuolin. Isännän tarvitsee vain lamppu siirtää.
Joten niin siinä kävi että vanhasta lastenhuoneesta, joka ensin makuuhuoneeksi ajateltiin, sitten piti ruokahuoneeksi muuttua, tulikin meidän uusi tv-huone. Tv siirtyy sinne kuten myös vanha, virttynyt olohuoneensohva.
Suht pienellä vaivalla ja rahalla saatiin uusi olohuone ja mukava tvhuone, jonne mukava perjantai-iltana kellistyä isolle sohvalle konjamiinia ryystämään.