Ja se Oolannin meri oli kauhia... lauloi jokin kvintetti, kvartetti tai joku muu... aikoinaan. (Vai oikeasti ne tais kyllä laulaa jostain ihan muusta!)
Tänä kesänä purjehdimme ystäviemme kanssa lomallamme Tukholmasta Waxholmiin, Paratiisin kautta Fejaniin ja sieltä sitten yli Ahvenanmeren. Tarkoitus oli jäädä Ruotsin puolelle vähän pitemmäksi aikaa, mutta sään haltija päätti toisin. Sandholmiin luvattiin sateita ja myrskykin jo tulollaan, joten päätimme aikaistaa Maarianhaminaan menoa ja purjehdimme Fejanista Rödhamniin kauniissa aurinkoisessa säässä. Tuulta ei nyt juuri myrskyksi asti, ihan kohtuullisesti, mutta meri se senkuin velloi. Aivan kuin äksy noita olisi kattilaansa hämmennellyt suurella kauhalla, sinne tänne ja tuosta poikki. Aallot oli kyllä niin sekaisin ettei ne tienneet mistä olivat tulossa ja minne menossa!
Hiljallensa otimme purjeet alas, ne kun vain reuhtoivat tuulessa kuin eksyneet lakanat. Moottori meidät sitten keinutteli muutamat kuusi tuntia etiäpäin perille asti, aurinko porotti taivaalta ja Rödhamniin saapuessamme olimme iloisia kuin peipposet, nälkäisiä kuin sudet ja janoistakin janoisempia!
Ravittuamme itsemme ihanalla kalliogrilliaterialla ja muutamalla kylmällä oluella, päätimme katsastaa tuon kauniin saaren. Todella idyllinen pieni vierasvenesatama museoineen kaikkineen, täynnä elämää. Ja hei, hankolaisiakin tapasimme, mikäs sen mukavampaa!
Mukava, pitkä päivä merellä ja lämmin ilta kauniissa saaressa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti