Tänään olimme perheen kesken, niinkuin vaan me, alunalkajaiset. Äiti, isä, poika ja tytär. Tyttären mies läks fammolaan Lohjalle poikansa kera ja äiti jäi Hankooseen työpäivän päätyttyä. Joten isäntä ja minä (siis minä) päätimme viedä kakarat ulos syömään. Ja poikani päätti että mennään Pirateen, pizzalle, koska siellä on hyvät pizzat sanoi hän, ja otti kuitenkin ravintolan kalleimman annoksen kera viinin, koska mamma maksoi. No isäntä sentäs söi pizzan, joka olikin loistavan näköinen ja makuinenkin. (Tytär söi hampurilaisen). Noh, minä, ikuinen murheenkryyni, joka ei osaa ikinä päättää, ei ikinä valita oikein, ja aina valittaa (pojan ja isännän mukaan, tytär ei sano mitään), no, minä otin sandwichin, koska kyseisessä ravintolassa ei ollut tonnikalapizzaa ja kanapizzassa olisi ollut vuohenjuustoa (inhokki), enkä tajunnut että olisin voinut itse muodostaa oman pizzani. No, joka tapauksessa kuvittelemani sandwich (irlantilaiseen tapaan) ei ollutkaan sellainen ohuehko täytetty vaan sellainen paksu iso sämpylä, ciabattatyyppinen tosi paksu vehnäinen (me ollaan nyt Suomessa, sanoi tytär) ranskalaisineen päivineen ja satuinpas päästämään suustani pienen pienen valituksen aiheesta, josta takuulla saan kuulla lopun elämääni. Eli että sain liian paljon leipää - kun tilasin leipää! No joo, ihan hyvää oli, mutta myönnettäköön - liian paljon leipää. Joten suurin osa jäi lautaselle. Oma vika, valitsin, taas kerran, väärin. Muiden annokset olivat kyllä hyviä, kertoivat. Mutta sain mahan täyteen ja kukkaron tyhjäksi.
Jälkiruokaa menimme nauttimaan Parkiin ja sen nautimme oluen muodossa ja voi että meillä oli hauska ilta. Harvoin pääsee nauttimaan vain ja ainoastaan lastensa seurasta!
Kiitos Sebastian ja Ida mukavasta illasta.
Ja ei, ei, taaskaan ei tullut kuvia annoksista, ei juomista, ei jälkiruokasuklaasta, jota kävin kaupasta hakemassa. Mutta nuo päivänkakkarat kukkivat terassilla isossa pytyssä. Kauniita ovat ja aurinkoa odottavat, niinkuin me kaikki muutkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti