Polvinen päivä

Voi mua onnetonta tallustajaa! Jos nyt joku tekisi musta astrologisen kartoituksen, ihan sellaisen hienon, niin siinä lukisi että tämän rouvan ongelma-alueena on, pään lisäksi ja siitä huolimatta, jalat. Se on nyt todistettu. Huokaus!
Se kauhea luulemani iskiaskipu, joka tuossa viime maanantaina jalat alta iski ja konttaamaan pisti, melkein, olikin polven kierukka, joka tuosta noin vaan sanoutui irti ja aiheutti muutaman tuskankiljahduksen ulkosalla. Noh, onneksi se nyt oli edes se terve polvi, että saadaan tasapuolisesti nilkutettua molempia puolia.
Mutta täytyy sanoa, että päivällä ei naurattanut, ei yhtään. Näin jo sieluni silmin joutuvani taas leikkauspöydälle, muutaman viikon sairasloman (noh, se olisi tietenkin tullut tarpeeseen, varsinkin kevätauringon paistaessa). Mutta onnekseni käytyäni akupunktiossa sain tietää, että tuo vaiva voi parantua yhtä hyvin ilman leikkaustakin, vaatii vain vähän malttia ja aikaa. Ja molempiahan mulla on vaikka muille jakaa.
Mutta näillä mennään mitä annettu on ja tehdään tästä hyvä nilkutuskevät, lenkkeilyhaaveet jätetään hamaan tulevaisuuteen, mutta hyvät ystävät, lukemista ei edes tuo kipeä polvikaan estä, sillä niinkuin Jörn Donner joskus mainoksessa totesi: lukeminen kannattaa aina!

 

 Ja hei, nää mun jutut käsittelee nykyään vaan sijoilta menneitä lihaksia ja venyneitä, virttyneitä  polvia. Nyt tämä saa loppua kertakaikkiaan! Luulette vielä vanhaksi!