Kevätväsymystä?

En jaksa vaihtaa keittiön verhoja, en myöskään niitä ärsyttävän punaisia mattoja, jotka tukkii värillänsä koko keittiön. En mä myöskään jaksa puunata pintoja, jotka ihan säihkyvät auringonvalossa likaisuuttaan. Enkä varmasti jaksa imuroida pölypallleroita nurkista, olkoon siellä, itse sinne ovat hakeutuneet. Turvaan. Niinkuin itsekin haluaisin hakeutua. Johonkin nurkkaan mietiskelemään, vain olemaan ja istumaan ja katsomaan kaukaisuuteen. Ja odottamaan että tämä väsymys ja mielen apeus menisi ohi. Olen varmaankin melkein menninkäisenä saanut liiallisen kuorman auringonvaloa, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi virkistää, mutta nyt tuo vaan hirveän väsymyksen ihmisen eloon ja oloon.
Ja iskias. Tuo ihana hermosärky, joka joka askeleella kolottaa, pistelee, puukottaa, sähköiskuja lähettää lonkasta varpaankynsiin. Ja jalan vie alta. Etelässä juoksin. Siis oikeasti juoksin (no lyhyen rannan päästä päähän, mutta kuitenkin), kiipesin portaita, kävelin pitkiä matkoja ja nyt tuo jeekelin yksi sana minua pitää vankinaan! Väsyttää jo koko touhu. Kipukoukku on ollut koko viikon paras ystäväni. Sen kun oikein kovaa iskee pakaraan niin voi jopa kääntyä sängyssä. Ilot ihmisellä! No jaa, tänään ehkä helpostusta akupunktiosta!
Noh, ei edes piristänyt tämä vuodatus. Jos oikein muistan niin kassissa on kolme suklaapalaa, kokeilen vielä sitä keinoa, muuten jatkan apeata päiväkulkuani kohti iltaa. Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Ja jos jaksan puran yhden vaatelaatikon!'

Kävin kukkakaupan takahuoneessa etsimässä nuokkuvia kukkia, jotka sopisivat mielialaani, mutta kummallista, siellä oli vaan tuoreita, ihania, tuoksuvia, elämäniloisia kukkia. Höh. No tuossa teille ihana tuoksuva kukka... piristystä päivään!