Yhtäkkiä ja yllättäen, kesken Good Wife jakson (katsoin nauhalta), sain kummallisia tuntemuksia kehooni, sellaisia heräämisväristyksiä, sellaisia jollaisia hyvin harvoin kehossani tuntuu, suoraan sanottuna siivousväristyksiä. Ja siltä istumalta päätin lähteä siivoamaan. Otin kohteekseni kodinhoitohuoneen. Sen sellaisen missä pitäisi kotia hoitaa, tiedättehän. Johon heitetään kaikki turha, missä sukat ja paidat riitelevät tilastaan samassa korissa. Paita siis tietenkin on hypännyt väärään paikkaan. Missä villasukat häviävät paristaan, pestyt pyykit ovat kasoissa silityslaudan päällä, tuolilla taas ryppyiset lakanat odottavat seuraavaa vaihetta, joko kaappiin viemistä tai mankeloimista. Siis kaappiin viemistä (mankeli on jo pölykerroksen peittämä, liinakin rikki, uusi hankittu pari vuotta sitten mutta piiloutunut paketissaan mankelin taakse, vähän näkyi toista kulmaa!). Mutta nyt tähän kaaokseen tulisi muutos! Pesin ja puunasin, silitin ja järjestin, isäntä jo meni yöpuulle, mutta minä jatkoin, kun ei koskaan tiedä kuinka kauan tuo hulluuspuuska kestää.
Siellä kodinhoitohuoneessa on kuulkaas niin valkoista ja kirkasta että silmiin sattuu. Todennäköisesti muutaman päivän ajan, kyllä se siitä sitten taas tavalliseksi kasakaaokseksi muuttuu, mutta pölyt ja liat on tiessään ja ainakin vähän aikaan saadaan nauttia ihanasta tyhjyydestä ja siisteydestä.
Nyt toivonkin vain ettei tämä ole ohimenevää, olisi vielä monta nurkkaa jotka kaipaisivat emännän hellää kosketusta ja spick & spania (hei mitäs se oikein olikaan, joku siivousaine muistaakseni!) sillä väkisin ei kannatta lähteä yrittämään, täytyy odotella sopivaa mielenlaatua ja oikeita väristyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti