Talvinen työasu

Mulla on näin talvisaikaan ihanan musta, pirtsakka työasu. Katsokaas kun tällä kadun toisella puolella, sillä paremmalla väittävät jotkut, kylmemmällä väitän minä, on tosiaankin kylmä. Ovista ja ikkunoista vetää niin että sukat pyörii jaloissa, tuuli tunkee sisään jokaisella oven avauksella. Eikä oikein tohdi toivoa ettei se aukenisi, loppuisi perunarahat tykkänään. Joten ei auta muu kuin ottaa työasu esille, se talvinen.

Ensin laitetaan tietenkin pitkät puuvillaiset kalsarit farkkujen alle ja pehmoiset, paksut sukat karvasaappaisiin. Alustoppi tietenkin, sen päälle puetaan 100 % villainen pitkähihainen aluspaita, jonka päälle puen pooloneuleen (jossa hienoinen 5 prosentin pläjäys villaa) ja tämän neuleen (jota voi vaihdella mielialan mukaan) päälle puetaan vielä villatakki (musta), (paksu). Tämän kaiken kruunaa musta poncho, jonka sisällä voi mukavasti lämmitella jääkylmiä käsiä. Ja jos sormet vieläkin ovat kuin kalikat, niinkuin ovat, niiden päällä voi istua (tai laittaa kaksinkertaiset neulesormikkaat).

Pakkasen tullessa saan ottaa järeämmät aseet esille ja ruveta kuntoilemaan kellariin vievillä rappusilla. Edestakaisin kun niitä juoksee (alas) ja puhisee (ylös) niin samalla kunto kohenee ja keväällä olen trimmissä kunnossa, osallistun maratoniin ja kaikki kaksikymmentä liikakiloa on haihtunut taivaan tuuliin. (Tosin illalla on niin nälkä kaikesta palelemisesta, että taitavat tulla takaisin tuplana).

Mutta älkää kuvitelko, että mä tässä valittelisin, ehei, toteanpas vain tosiasian. Että talvella on kylmä. Ja joissain paikoissa on kylmempi kuin joissain paikoissa. (Esimerkiksi Koh Lantan rantabaarissa olisi aika mukavat oltavat, kylmä viinilasi kimaltelisi auringossa pienen tuulenvireen kuiskiessa korvaasi aaltojen liplatusta ja ainoa ajatus olisi, mennäkö vai eikö mennä - uimaan). Noh, en nyt sinne kaipaa, en, en.

Odotan huomista kuntojumppaa innolla. Vaviskaa rakkaat autonrenkaani!