Sydämellinen vapaapäivä

Ystäväni tarjoutui vapaapäivätuurariksi. Jos haluaisin. No mitäs mä nyt vapaapäivällä! Tuumasin. Kunnes rupesin oikein asiaa ajattelemaan ja totesin mielessäni että oikeasti ihminen hyvä, olet ansainnut vapaapäivän. Sellaisen päivän, jona ei tehdä yhtään mitään. Kerätään voimia. Luetaan Hesaria. Tai kirjaa. Tai käydään lenkillä. Joten otin tarjouksesta vaarin, varsinkin kun laiskuuteen ja lötköttelyyn tottunut ruhoni ja varsinkin sen ruhon tärkeä elin, sydän, alkoi muistutella olemassaolostaan. Pump, pumps, vähän liian usein ja väärään aikaan. Sydän muljahteli koko eilisen päivän, todellakin inhottavaa, mutta ajattelin että kyllä se hyvällä yöunella ja vapaapäivällä hoituu. (Niinkuin jo liian pitkään kohollaan ollut verenpaine!). Mutta kas, eipäs yhden yön unet auttaneet, ei laiska aamu eikä Hesarista luetut kauheat tapahtumatkaan. Joten lääkäriin piti tämän ihanaa, letkeää aamua odottavan mummelin lähteä. Että nyt ei vallan tarvitse hätääntyä.
Noh, tuo levoton sydän kaipaa liikuntaa, herätystä sohvan perukoilta ja liikkumista ulkona. Ja hetimiten kotiin tultuani painuinkin nappulatossuissani lenkille kaatosateeseen. Tosi järkevää, eikä edes auttanut. Ehkä pitänee mennä useammin. Verenpaineeseen taas auttaisi lääkkeet, joita en millään haluaisi, olen sinnitellyt, ehkä liian pitkäänkin, mutta vielä yritän muutaman viikon ja jos ei onnistu paineet pysymään kurissa niin sitten on taivuttava lääkepurkin suuntaan. Höh.
Niin jotta sellainen vapaapäivä. Mutta yksi sentäs toteutui. En ole tehnyt mitään!
Ja nyt hyvät ystävät, rupean ahkeraksi ja teen kunnon muussia ja pripelsoosia. Siitä ehkä tykkää myös lapsenlapseni, joka kohtapuoliin tulee päiväkodista ja sulostuttaa elämääni muutaman tunnin. Tiedossa muumipalapelin kokoamista ja muumikirjojen lukemista.