Lipasto

Tässä männä viikolla, tarkemmin sanottuna varmaankin torstaina, naapurikauppias tuli liikkeeseeni pienoinen, suoraan sanottuna ovela virne huulillaan ja sanoi että 'hei mulla olis tuolla mun liikkeessä yks kirjoituspöytälipasto. Jos kiinnostaa. Jos haluut tulla katsomaan.' Vaikka tuo samainen kauppias tietää tasan tarkkaan että Seijalle ei saa näyttää yhtään kaappia, ei yhden yhtäkään! No olihan se nyt kuitenkin pakko mennä tarkastamaan. Ei tietenkään ostoaikeissa, pois se minusta.
Ja katin kontit!
Siellä mä sitten sitä kaappia halailin, kun kauppias itse köpötteli kilkutinkellon hälyyttämänä kellarista maantasalle. Ja sanonpahan vaan, että jos on ihminen kaappia halaillut niin kyllä se sitten kotiin on kannettava! Ja sitä paitsi kiintymys oli molemminpuolista.
Ja katsokaas vaan, eikö olekin hieno pieni lipasto. Tuossa se nyt peilin alla liikettäni kaunistaa ja koreat puitteet neulehille antaa! Hah, mutta olkoon tämä nyt kuitenkin vihon viimeinen kaappi tahi lipasto!
Ainakin tammikuulle!