Jouluksi?

Nyt olisi voinut kirjoittaa joulukortit valmiiksi, leipoa pakastimeen, suunnitella ne vähät joululahjat mitä nyt lapsille ja lapsenlapsella hankitaan (miten niin vähät?). Mutta ei, pää on aivan tyhjä, olkapäät jumissa ja ajatus ei kulje. Ihan kuin olisi tyhjiössä. Kaikki kysyy koska muutat, mutta enpäs tuotakaan tiedä. Hermot vaan kiristyy kun ei mitään saa aikaiseksi. Kun ei ole vielä voinut aloittaa ja joulu senkus lähestyy. Hohhoijaa. Ja kokemuksesta tiedän, että kaikki mitä on suunnitellut menee uusiksi kuitenkin kun aloitamme pienimuotoisen rempan uudessa kohteessa. Ei siellä nyt paljon tarvitse, mutta pinnat pitää putsata, reiät tilkitä ja sitä sun tätä hankkia ja rakentaa. Joten ei mitään paniikkia. Jouluun on vielä neljä viikkoa ja sitä ennen ehtii hyvin. Ainainen optimisti. No ainakin yritämme ja sunnuntaina pääsemme vihdoin aloittamaan maalaamisen ja suunnittelun. Joten ne joulukortit kirjoitetaan sitten siinä tohinassa, samoin kuin kaikki muukin jouluun liittyvä.
Mutta yksi asia on tehty, ainakin nyt pikkujouluksi. Kun keskiviikkona tulin töistä kotiin niin katsoin kummissani ulkorappusilla makaavaa mattokasaa. Kaikki matot ulkona. Isäntä? Ei, ei, sillä on muuta, ei varmaankaan. Sisälle kun pääsin niin suureksi hämmästyksekseni koko talo oli siivottu. Siis koko talo, vessaa myöten. Kaikki vaatteet viikattu kodinhoitohuoneesta, lavuaarit puunattu, lattiat kiilsivät, kaikki irtotavarat loistivat poissaolollaan. Tytär, tuo pelastava enkeli, oli käynyt meillä siivoamassa! Toki totuuden nimessä täytyy sanoa että oli ajatellut kääntyä takaisin ovelta nähdessään huushollin, mutta oli nyt kuitenkin sisukkaasti aloittanut. Jihuu! Sanon minä.
Pikkujoulu saa tulla. Ja toivotankin hyvää sellaista kaikella kansalle, paljon kinkkua ja joulutorttuja!