Muutto

Koskaan ikinä enää en muuta, olen kaikille kuuluttanut kun valittelevat liian pientä ja ahdasta kauppaani! Ei, ei, ei. Nythän mulla on oma lukaali, pankin kanssa yhteisomistuksessa. Ei tulisi edes mieleeni. Ja perhe ehti jo huokaista helpotuksesta. Vihdoinkin tuo asettui aloilleen.
Kunnes mieli muuttui. Siihen ei tarvittu kuin pienen pieni vihjaus, että etkö sä Seija vois muuttaa siihen Ulla-dressin paikalle? No, en tietenkään voi! Mitä ne oikein kuvittelee. Mutta yhtäkkiä tuo ajatus valtasi suuremman ja suuremman tilan ajatuksista ja yhtäkkiä ollan nyt taas tässä tilanteessa. Muutto edessä. Ja vielä kahden kaupan muutto. Viimeinenkin järjen hiven on luultavasti kadonnut taivaan tuuliin, mutta ei mua ennenkään viisaaksi ole haukuttu. Joten hypätään taas! Hohhoijaa.
Hiljalleen muuttopäivän lähestyessä alan ymmärtämään tuon kaiken suureuden ja työmäärän, mutta onhan yrittäjällä yöt ja niillä kun päiviä jatkaa niin eiköhän jotain liikettä saada aikaan. Ja  muuton jälkeen nähdään onko enää tervehtiviä sukulaisia ja ystäviä. Tai perhettä!
Mutta niinhän ne sanoo että hiljaa hyvä tulee, eikä tuosta kannata etukäteen stressiä ottaa.
Mietitään sitä sitten huomenna!