Tyttö löysi rannalta simpukankuoren, sitä vakavana katselee. Lauloi Anssi Kela.
Simpukankuoren löysin pyyhkeeltäni kun isäntä sen siihen viskasi (aikoinaan muuten aina väitti että kaikki mikä on pienempää kuin tiiliskivi on rakkautta. Siis kun sen toisen päälle nakkaa. Hmm.) Mutta kaunis oli ja valkoinen.
Mutta täällä on kuulkaas vakavuus kaukana! Ihmisen sielu on taiten tehty. Aina välillä se tarvitsee aurinkoa. Paljon aurinkoa. Sulattamaan kaiken stressin, työhuolet, huolet kuin huolet, ja ihan muuten vaan vaikkei huolia olisikaan. Vain sulattamaan. Ja ihan vain tuomaan iloa sydämeen. Muistamaan. Miltä tuntuu ihana raukeus. Päästä varpaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti