Tänään (perjantaina) meillä oli ihkaoma pitkähäntävene. Koko päivän. Aamutaksin jälkeen vaihdoimme kulkuvälineettä jossain keskellä Koh Lantaa, kapean tien muuttuessa yhtäkkiä sillaksi ja vedeksi. Iso silta oli kunnon betonimöykky, mutta tuo pienempi, pidempi joka jatkui satoja metrejä mutaisen, rapuja täynnä olevan ojan viertä, oli aika, noh miten sen hienosti sanoisi, alkukantainen, naulat sojottivat sinne tänne ja suuria koloja täynnänsä. Mutta kyllä siinä käveli. Ja perille pääsi.
Päivä oli hieman tuulisempi joten hieman epäilytti tuo veneen kiikkeryys suhteessa aaltojen määrään, mutta alku oli rauhaisaa, lipuvaa menoa joenuumassa, ja koska vesi oli matalalla pystyimme ihmettelemään joen mutapengertä sen mutakaloineen ja moninen erivärisine rapuineen.
Päästyämme avoimemmille vesille merenkäynti oli kovempaa, mutta kohtuullista tuolle veneelle, jossa aika tarkkaan keskellä sai istua ja tasapainossa jottei liikaa ruvennut heilumaan.
Ensimmäinen kohteemme oli saari, joka oli täynnä pieniä, suuria luolia. Ja yhteen niistä pääsimme sisälle, muita luolia ja koko saaren jylhää jyrkkyyttä ja veden siihen tekemiä tatuointeja ja veistoksia ihailimme veneestä käsin.
Sitten nokka kohti Bu-bu saarta, joka oli viehättävä, idyllinen pieni saari, jossa asui paikallisia sekä myös turisteja pienissä majoissa.
Täydellinen paikka rauhaa rakastavalle, hiljaisuutta kaipaavalle sielulle. Aurinkoinen taivas kattona, santaa varpaissa ja ihana meri jonne pulahtaa vilvoittelemaan. Olipa saarelle pystytetty jopa telttakin.
Bu-bulla oli myös pieni baari/ravintola, josta sai ruokaa ja virvokkeita janoisille ja nälkäisille päivämatkaajille. Ei varsinaisesti mikään gourmet-ravintola, mutta nälkä lähti. Ja jano.
Bu-bulla muutaman tunnin uituamme ja syötyämme suuntasimme takaisinpäin ja kävimme tervehtimässä apinoita matkalla takaisin.
Tiesivät tasan tarkkaan veneen suunnatessa pengertä kohti että kohta tulee ruokaa. Oppaalla oli suuri pussi banaaneja joilla apinoita ruokki. Ja silloin ne viilliintyivät. Neljä niistä jopa ui veneelle ja yhtäkkiä meillä oli vierailijoita pomppimassa kaiteilla ja kameran päällä, oppaan ruokalaatikonkin veivät mukanaan.
Sanoisinpa että oli todella miellyttävän mukava Tarjanpäivä merellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti