Päivät soljuvat toisistaan välittämättä, unenomaisesti toisiinsa takertuen, muistoja muodostaen kuin hämähäkinverkkoa, huomista varten.
Aurinko purkittaa raukeuden tunteen jäseniin kuin kannella purkitettu hillopurkki, kotiin vietäväksi, kotona nautittavaksi. Vielä pitkään tuon tunteen tunnistaa, muistaa ja aistii.
Ihanat, laiskat päivät lähestyvät loppuaan ja pikkuhiljaa sana koti hiipii puheisiimme, työkin välillä vilahtaa.
Mutta tänään saa vielä raukeus ottaa vallan, nukuttaa päiväunille kuumalla rantahiekalla, aaltojen liplatusta kuunnellen, viimeisistä lomapäivistä nauttien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti