Kuuma päivä. Kuumin. Keskipäivällä Saladaan tuctucilla. Edes pieni tuulenvire ei vilvoita. Markkinapaikat, kojujen käytävät melkein tyhjiä ihmisistä. On siestan aika.Laiskasti joku myyjä jaksaa hymyillen kehoittaa astumaan sisään, saa katsella, saa katsella! Soljumme hitaasti katua pitkin ja etsimme ruokapaikan. Varjoisan ravintolan veden ääressä, veden päällä.
Merituuli vilvoittaa ja tomaattisoppa virkistää ja saa taas jaksamaan.
Jaksamaan mitä? Laiskottelukin vaatii suuria ponnisteluja ihmiseltä!
On iltapäiväuinnin aika. Ostokset jäivät tälläkin kertaa tekemättä, ehkä huomenna, ehkä ei. Takaisin rannan kuumaan syleilyyn, takaisin kotiin.
Elämä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti