Marraskuussa sairaslomalla aloitin kirjoittamaan blogia, varovasti, sanoja etsien ja tarkkaan miettien miten nyt tuonkin kirjoittaisin ja voiko nyt näin sanoa ja kirjoittaa. Mitä sitten kun olen kirjoittanut tämän ´´Muistoja´´ valmiiksi. Eihän niitä muistojakaan paljon muista, ja jos muistaa niin eipä niistä nyt ole kirjoitettavaksi asti. En pahemmin sisusta, en harrasta oikeastaan paljon mitään, enää, enkä edes laita sen kummempaa ruokaa että siitäkään kirjoittaisi ja kuvia laittelisi.
Mutta yhtäkkiä se tapahtui. Muutamia viikkoja ensimmäisten juttujen jälkeen. Kuin jokin suuri korkki olisi ensin varovasti raostellut ja sanoja ulos päästänyt, kunnes se poksahti. Sanoja, lauseita, muistoja, tapahtumia. Yhtäkkiä voisin kirjoittaa mistä vaan, sanoja vaan pulppuaa. Aika ihanaa! Varmaankin kaikki ne sanat joita olen elämäni aikana kirjoista ahminut ja sanasiilossa säästellyt tulevat nyt sormien kautta ulos takaisin. Ja pääkin keventyy. Toivon mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti