Joka aamu lähdimme sitten käristämään itseämme pitkähäntäveneillä lähirannoille, joihin tosiaan piti veneellä mennä vaikka lähellä olivatkin. Ja iltapäivällä takaisin. Ja matka rannalta hotellille oli kuuma kymmenminuuttinen, korkeintaan, joten hikihän siinä jo tuli. Joten eikun altaalle polskuttelemaan.
Allasalueella oli pieni muurintynkä jossa oli pyyhkeitä pinossa allasuimareita varten. Ja sellaisen sitten nappasin, viimeisen. Ystävättäreni sitten nappasi pyyhkeen toisesta pinosta, liekö edes pino ollutkaan.
Siinä sitten nautimme auringonpaisteesta Singhaa siemaillen ja jutustellen niitä näitä rantapyyhkeet ympärillämme solmittuina, minulla yksivärinen ja ystävättärelläni epämääräisen ruudullinen, vähän niukempi.
Yhtäkkiä ystävättäreni, joka ei todellakaan ole niitä maan hiljaisia, meni aivan hiljaiseksi, pienet punaiset häpeänpunat poskillaan ja tokaisi hiljaa kuiskaten: ´´Mä luulen että mä otin niiden keittiöpyyhkeen!``
En ole varmaan eläessäni nauranut niin paljon ja vieläkin tuo muisto saa naurunystyrät väpättämään, ajatella siellä ne thaimaalaiset poika ja tyttö istuivat muurin vieressä kuivaten haarukoita ja veitsiä ja kohteliaasti kumartaen antoivat ystävni ottaa pyyhkeensä.
Mutta aika vikkelästi tuo ystäväni sai sen pyyhkeen vaihdettua oikeanlaiseen, tosin en ikinä kylläkään katsonut keneltä se sen vei!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti