Hulluna kaappeihin

 Ajattelin laittaa otsikoksi Kaappihulluus, mutta huomasin ajoissa sen todennäköisesti tarkoittavan jotain muuta, niinkuin kaappijuoppo, elikkä siis salaa hullu. Jota siis en ole, ja jos olen niin ihan julkisesti. Ainakin tämän jälkeen!
Mutta asiaan! Meillä on kaappeja, enkä tarkoita kiinteitä keittiönkaappeja saatikka vaatekomeroita, vaan vanhoja (ei antiikkisia, joten pitkäkyntiset ei kannata vaivautua) ja vähän uudempia piironkeja, kaappeja mitä lie. Ja niitä on joka huoneessa, monta. Jopa pienimpään, vanhaan lastenhuoneeseen, olemme tunkeneet kaksi.
Tiedostin tämän hulluuden hulluudeksi  kun minulle tarjottiin uutta kaappia, hikihän siinä tuli ja pakkohan sitä on mennä katsomaan ja sitä paitsi olen uudelle todennäköiselle tulokkaalle jo paikankin katsonut. Miksikäs tässä muutoin hulluna olen raatanut ja paikkoja siivoillut!

 Tämän kaapin on tehnyt mieheni mofa, siis äidinisä, Edvin Kallström. Oven sisäpuolella on signeeraus, ei vuosilukua, mutta tokihan siitä jo aikaa on.

Tässähän tämä tammikuu vierähtääkin kun kaapeista kuvia laittelen, kaappi kerrallaan. No ei niitä oikeasti niin montaa ole, mutta jokunen kuitenkin. Eli huomenna saan siis siivottua seuraavan että siitä kehtaa kuvan ottaa! Siivouksessa kaikki keinot ovat sallittuja!