Ollessani hyvin hyvin pieni, asuessamme vielä Sonkilla, kävimme kyläilemässä useasti tuttavaperheen luona Puistolassa. He asuivat muistaakseni talon toista puolta, suuria huoneita ja paljon ikkunoita. Ja valoa. Paljon en itse huoneista enkä talosta muista, mutta se erityinen tunnelma vieläkin läikähtää rinnassa kun sitä muistelen ja kun siitä ohi ajelen. Olisi tosi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa ja seurailla kuka siellä nykyään asuu ja minkälainen talo tänään on.
Puistolahan ei enää ole Puistola, varmaan enää aikoihin ollut. Mutta samannäköinen edelleen ulkoapäin kuin silloinkin ja siellä se Appelgrenintiellä komeana nököttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti