Siispä Helsinkiin. Ja koska valokuvanäyttely ei ollut autovalokuvanäyttely ei isäntä luvannut lähteä sitä katsomaan, mutta ehdotti että me siskokset voisimme mennä junalla ja hän tulee sitten jälkijunassa autolla emännän kotio noutamaan, niin ja sen patjan Ikeasta. (Olisin halunnut sellaisen Tempur-patjan, mutta Ikean halpisversio on yli 10 kertaa halvempi, joten päätös oli varsinaisen helppo).
Näyttely oli todella hyvä, kannattaa käydä se katsomassa jos Helsingissä liikutte. Sääli vain, että näin sunnuntaina Ateneumissa oli jo aikamoinen tungos, joten hirveän syvällisesti ei voinut kaikkiin valokuviin tutustua ja lukea pienen pieniä pränttejä missä ja koska otettu, pitäisi melkein mennä toisen kerran näyttely katsomaan. Mutta kaikista noista upeista valokuvista pidin ehkä kuitenkin eniten Alberto Giacomettin muotokuvasta!
Ajattelimme kävellä Ateneumista siskon luo Töölöön odottamaan minun kyytiäni kun siinä matkan varrella näimme Ikea-bussin. Hienoa, nyt säästetään aikaa ja bensaa ja niinpä hypähdin bussiin ja soitin isännälle että menee suoraan Ikeaan, minä tulen ilmaisbussilla.
Kissanviikset!
Oli se ilmainen, mutta ei me mitään bensaa säästetty! Jouduin nimittäin Vantaalle. Ja kyllä, kyllä siinä bussin ovessa luki, jos olisi lukenut, Ikea Vantaa. Mutta ei siitä pysäkiltä ennen ole Vantaalle bussia mennyt, Espooseen vain. Mikään ei ole pysyvää tässä maailmassa!
Joten meidän päivästä tulikin yllättävän pitkä, viiden maissa laitoin siskolle viestiä että terve, terve, kohta ajetaan sun ohi, Töölöntori jo häämöttää. Ja siitä sitten vielä kotiin Hankoon.
Matkailu avartaa. Patja saatiin. Isännältä ei mennyt hermot. Emännältä melkein!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti