keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Ärsytyskynnys

Sormet ja aivot ovat olleet hiljaa jo pitkän aikaa, kaikki on varmastikin ollut kohdallaan, sillai tylsästi eikä mitään ole oikeasti tapahtunut, päivät ovat soljuneet tavalliseen tapaan ylös ulos ja töihin. Revi siitä sitten jutun juurta! Ja sitä paitsi mun pää on täynnä Gilmorin tyttöjen elämää, joten varmaan oma elämä on unenomaista, tasapaksua taapertamista eteenpäin.

No onneksi on facebook! Ihanaa, että joku herätti kuihtuneet aivosoluni taas elämään ja ajattelemaan. Ja näköjään siihen auttaa parhaiten ärsytys! Joten lisää ärsytyksen aiheita niin tämäkin tyttö pysyy hereillä. Muuten ihana sana toi tyttö!

No niin. Luin eilen erään postauksen huonosta asiakaspalvelusta omassa toisessa olohuoneessani eli Vuorikadulla. Että täällä myyjät kohtelevat asiakkaitaan eriarvoisesti, ei hymyillä hankolaisille eikä muutenkaan huomioida heitä. Kiitos siitä - ärsyttävästi heräsin! Ja jo oli aikakin.

Otin tuon kirjoituksen itseeni. Koska. Muut kauppiaat ovat täysipäisiä, palvelualttiita, kilttejä, aina iloisia ja yrittävät todellakin kaikkensa pitääkseen kaikki asiakkaansa tyytyväisinä ja kuuntelevat toiveitaan. Niinkuin myös minäkin, tietenkin.

Mutta minäpäs olenkin se hölöttäjä, höpöttäjä, kaikkien kanssa jutusteleva kauppias. Oli se sitten rakas ystävä, tuttava, sukulainen, asiakas tai asiakas, josta on tullut ihana kauppaystävä. Juttelen ja kuuntelen kaikkia ja kaikkea ja olen oikea höpötyskeskus. Päivällä - illalla sitten hiljenen! Ja siinä höpötyksen keskellä tämä vanha pää ei aina huomaa kaikkea, kuten ehkä kassalla odottavaa asiakasta, joka haluaa maksaa. Koska juttelin ehkä jonkun toisen asiakkaan tai ehkä jopa ystävän kanssa. Ja siitä olen kyllä pahoillani, koska näin on todellakin saattanut käydä, montakin kertaa. Sellainen olen. Höyrypää ja hajamielinen haaveksija. Poikani nuorempana huhuilikin aina: ´´Äiti, maa kutsuu!´´

Mutta meitä on moneksi. Yksi on yhdenlainen ja toinen hoitaa kauppansa, liiketoimintansa ja yrityksensä toisella tapaa. Asiallisesti tai höpsösti, jokainen omalla tavallaan, mutta eiköhän pääasia kuitenkin ole, että meillä on täällä toimivia, ihania, joka päivä avoinna olevia kauppoja, jonne jokainen on tervetullut yhtälailla ja jokaista todellakin kohdellaan samalla tavalla. Ja itse yritän antaa asiakkailleni myös tilaa olla ja katsella ilman että olen niskassa höyryämässä, koska ainakin itse haluan rauhan ajatella ja katsella jos jotain olen etsimässä ja pyydän apua jos tarvitsen. Olen nyt vain tämänsorttinen. Valitettavasti ja anteeksi!

Mutta koska voin jo todeta olevani aikuinen niin pahoin pelkään, että muodonmuutosta ei tule tapahtumaankaan enää tässä vaiheessa  ja tämä samainen höpsö kauppapuksu teitä palvelee täällä päivästä toiseen. Niin mielellään. Ja kiitos kun käytte höpöttämässä, juttelemassa niitä näitä ja kertomassa iloistanne ja suruistanne. Ilman sitä tämä työ olisi todellakin vain työtä - te teette siitä mielenkiintoisen. Mutta yritän parantaa tapani ja huomioida kaikki asiallisella tavalla, jos en sitä ole jostain syystä tehnyt.

Kiitos kuitenkin herätyksestä - pelkäsin jo vaipuneeni sohvan syövereihin ikuisiksi ajoiksi.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti