Käperryimme sohvan nurkkaan lukemaan Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään kirjaa, joka on hurjan jännittävä kummitussilmineen ja ihmeellisine pölynimuroineen ja aika pelottavine kuvineen. Richard Scarryn Höyrylaivan arvoitus on kuulemma kirja, jota isot pojat lukevat mutta Kissalan perhe-kirjan nähdessään naurahti ja totesi että ´´voi ei, toiko mofa tuon, se on tyttöjen kirja!´´. Ettäs tiedätte!
Kiipesimme mummin prinsessasänkyyn (siihen pitää kiivetä, kun mulla on niin monta patjaa, ihan niinkuin oikeillakin prinsessoilla!) ja kysäisin että otatko hapankorpun? ´´Kyllä kiitos otan, vastasi tuo hurmuri ja niinpä mussutimme hapankorppuja ja pidimme sängyn päällä picniciä samalla kun sain nauttia pienen miehen tarinoista.
Äitinsä ehdotti pikkumiehelle tässä yhtenä päivänä, että josko laitettaisiin oranssi huppari sen iänikuisen viininpunaisen tilalle, niin siihen poika vastasi ettei hän halua sitä kun se on niin näyttävä! Mistä ne kaiken oppii?
Nyt vetäydyn mukavan päivän päätteeksi margariinilta tuoksuvaan, murusilla kyllästettyyn prinsessavuoteeseeni. syli täynnä lapsenlapsen lämpöä, korvissa kikatus ja sydän rakkautta pullollaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti